Ann-Charlotte Marteus tuli kaapista ulos. "Det är jag som är åsiktskorridoren"

http://www.expressen.se/ledare/ann-charlotte-marteus/det-ar-jag-som-ar-a…

 

Monilta meni iltapäivän reilun kaupan kapselikahvi väärään kurkkuun, kun yksi ns mokutuksen ylipapittarista, Expressen-roskalehden kolumnisti Ann-Charlotte Marteus tuli kaapista ulos.

 

Minä olin mukana rakentamassa mielipidekäytävää (määrittämässä Oikeita, hyväksyttävinä pidettäviä mielipiteitä), mikä on estänyt rakentavan keskustelun maahanmuutosta ja kotouttamisesta.

Muistini saattaa pettää, mutta luulen aloittaneeni urani mielipidekäytävän rakentajana tosissaan vuonna 2002, kun Kansanpuolue vaati kielikokeita Ruotsin kansalaisuutta havitteleville. Osapuilleen samoihin aikoihin kuvottava islamofobian aalto rantautui meille Tanskasta. Minä monien muiden lailla pelkäsin Tanskan sairauden tarttuvan. Padon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi.

Samoihin aikoihin myös Ruotsidemokraatit ilmaantuivat poliittiselle kartalle. Pelkkä ajatus siitä, että niin inhottava puolue nähtäisiin Ruotsin valtiopäivillä, oli etova. Ja sitä paitsi se tuntui loukkaavalta. Ruotsihan on Ruotsi. Ainutlaatuinen poikkeus. Humanitäärinen suurvalta.

Minulle mielipidekäytävän rakentaminen tarkoitti työskentelyä kahdella eri saralla. Ensinnäkin missioni oli kertoa Ruotsidemokraattien muodostamasta vaarasta ja nuijia maan rakoon kaikki ne impivaaralaiset, jotka miettivät puolueen äänestämistä. Toiseksi minun oli torpattava kaikki ne yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistujat, jotka käyttivät ilmaisuja, mitkä jollain tapaa normalisoivat Ruotsidemokraattien kuvaamia yhteiskunnan kipupisteitä. Jokaisen idiootin, joka käytti sanoja tai faktaa, mitkä jollain tapaa voitiin tulkita rasismiksi tai edes lipsahdukseksi sitä kohti, oli saatava tuntea tyhmyytensä nahoissaan.

Näihin sisältyi kaikki tekstit, mitkä kyseenalaistivat Ruotsin kyvyn suoriutua kunnialla suuresta määrästä tulijoita lyhyessä ajassa. Näitä juttuja en listannut ”työmarkkinat”, ”asuntomarkkinat”, ”hyvinvointi” tai ”koulutusjärjestelmä” kategorioihin, siis politiikka-otsikon alle. Ei, minä luetteloin ne moraaliksi rikoksiksi: ”rasismiksi”, ”itsekkyydeksi” ja ”pahuudeksi”.

Kiitos kysymästä, työ mielipidekäytävän kanssa sujui hyvin, vaikkakaan en itse kokenut sitä käytäväksi. Mielipidekäytävällä on samoja taianomaisia ominaisuuksia kuin Tohtori Whon Tardisilla: Sen kyydissä kaikki tuntuu äärettömän suurelta, yhtä suurelta kuin Totuus. Vasta kun hyppäät pois sen kyydissä, tajuat kuinka kapea käytävä on. Ja se kutistuu koko ajan.

Mielipidekäytäväaikanani sain paljon vihapostia. Mutta sitten alkoi tulla toisenlaisia viestejä, surullisia, ahdistuneita sähköposteja aivan tavallisilta ihmisiltä. Yksi niistä riipaisi minua erityisesti:

”Ann-Charlotte, jos pelkään, että maahanmuuttopolitiikka ei toimi, mutta en missään nimessä halua äänestää Ruotsidemokraatteja, niin mitä minun pitäisi tehdä? Ketä minun pitäisi äänestää? Ole kiltti ja vastaa”.

En vastannut. Keskustelu jonkun kanssa, joka tosissaan mietti tulijoiden määrä, oli tabu. Se oli, kuin olisi tanssinut valssia Kent Ekerothin (SD) kanssa.

Vastaamatta jättäminen oli minulle moraalinen ja henkinen tappio, mikä jäi kalvamaan.

Muutkin asiat alkoivat mietityttämään. Kun kollegani Anna Dahlberg pari vuotta sitten kirjoitti, että tulijatulvan myötä on syntynyt asuntopula, hänen katsottiin kalastelevan sameilla vesillä. Pitkän aikavälin väistämättömistä käytännön ongelmista keskusteleminen oli muuttunut täysin mahdottomaksi.

Keskusteluilmasto alkoi tuntua epäterveeltä.

Sellaisena se on kuitenkin jatkunut. Tässä eräänä päivänä kansanpuoluelainen ja ympäristötuhopuoluelainen keskustelivat Twitterissä. Liberaali ihmetteli, millä ihmeen konstilla kunnat pystyvät huolehtimaan muutaman vuoden sisään odotettavissa olevista 400.000 tulijasta? Ympäristöntuhoaja vastasi: ”Tuolla retoriikalla pelataan Pimeyden Voimien pussiin”.

Yksinkertaiset faktat toisin sanoen luokitellaan ”haitalliseksi” retoriikaksi. Todellisuus on – fascistinen?

Näin käy, kun keskustelu maahanmuutosta (politiikka) rinnastetaan täysin rasismiin (moraali). Ja sama toteutuu silloin, kun oikeutettua Ruotsidemokraattien ideologian kritiikkiä aletaan kohdistamaan myös niihin, jotka haluavat keskustella maahanmuuton käytännön seuraamuksista.

Luojan kiitos Ruotsista ei ole tullut Tanskaa. Ehkäpä tämä on mielipidekäytävän ansiota. Mutta hinta on kova: Itsesensuuria siellä täällä, pelkoa tutkia todellisuutta avoimesti ja uskon väheneminen argumentin voimaan. Tästä on seurannut kansan tyhmentymistä, poliitikkojen moraalista yliherkkyttä sekä yhteiskuntaongelmia, jotka olisi pitänyt noteerata ja joihin olisi pitänyt puuttua jo aikoja sitten.

Kalliiksi tuli tämä käytävä.

Ann-Charlotte Marteus

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu